Viimeisien kuukausien aikana sosiaalisissa medioissa on pyörinyt kymmenenvuoden kuvahaaste. Monet ovat osallistuneet siihen ja tämä sai myös minut miettimään omaa elämääni viimeisen kymmenen vuoden aikana. Monet ovat puhuneet siitä mikä kaikki onkaan muuttunut kymmenessä vuodessa. Ehkä se on myös kuvahaasteen perimmäinen tarkoitus. Joillekin se on ehkä kysymyksenä pinnallinen. Olenko vanhentunut arvokkaasti, näytänkö edelleen yhtä nuorelta kuin kymmenen vuotta sitten? Toisille taas se on pintapuolta syvempi kysymys. Mihin suuntaan olen kasvanut henkisesti kymmenessä vuodessa? Onko nuoruuden epävarmuudet nyt voitettu? Olenko löytänyt itseni ja paikkani tässä maailmassa?
Osa ystävistäni on mennyt naimisiin, hankkinut lapsia,
löytänyt unelmauransa… Nämä olivat ehkä minunkin tavoitteitani kymmenen vuotta
sitten. Tämä on se suunta, johon valtaosa ihmisistä kulkee ja suunta mihin
elämä usein luonnollisesti vie. Moni asia on muuttunut kymmenen vuoden aikana,
mutta suurin muutos omassa elämässäni tapahtui kymmenenvuotta sitten kun
uskaltauduin lähtemään toden teolla maailmalle.
Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, olen tottunut
matkustamaan. Matkustimme aina kesäisin ulkomaille, kun olin lapsi. Myöhemmin
oli aika matkustella kavereiden kanssa. Yksin matkustaminen ei nuorempana
erityisesti kiehtonut minua ja totta puhuakseni se ei käynyt koskaan edes mielessäni. Olin nuorenakin sosiaalinen, mutta kuitenkin aika arka levittämään siipiäni.
Ammattikorkeakoulussa eteeni saapui odottamani mahdollisuus, mahdollisuus lähteä vaihtoon Eurooppaan. Olin jo ammatikouluaikana suunitellut vaihtoon lähtöä, mutta vasta ammattikorkeakoulussa sain mahdollisuuden todella lähteä reissuun. En ollut aikaisemmin matkannut yksin ja epäilin, pärjäisinkö yksikseni maailmalla. Tämän vuoksi valitsin vaihtokohteeni tarkkaan. Lähteminen itsessään oli jo jännää, joten vähensin jännitystä hakemalla englantia äidinkielenään puhuvaan Irlantiin.
Ammattikorkeakoulussa eteeni saapui odottamani mahdollisuus, mahdollisuus lähteä vaihtoon Eurooppaan. Olin jo ammatikouluaikana suunitellut vaihtoon lähtöä, mutta vasta ammattikorkeakoulussa sain mahdollisuuden todella lähteä reissuun. En ollut aikaisemmin matkannut yksin ja epäilin, pärjäisinkö yksikseni maailmalla. Tämän vuoksi valitsin vaihtokohteeni tarkkaan. Lähteminen itsessään oli jo jännää, joten vähensin jännitystä hakemalla englantia äidinkielenään puhuvaan Irlantiin.
Lampaita löytyy Irlannista lähes jokaiselta peltotilkulta |
Lähdin Irlantiin vaihtoon tammikuussa 2009. Samalla lennolla, samaan
kouluun vaihtoon tuli toinenkin suomalainen tyttö, joten oli minulla matkalle
hieman vertaistukea. Siitä alkoikin neljän kuukauden elämys, jota muistelen
edelleen lämmöllä. Opiskelin kohtuullisen pienessä merenrantakaupungissa
nimeltä Tralee, joka sijaitsi lounais-Irlannissa Kerryn Kreivikunnassa. Vaikka
olin Irlannissa opiskelemassa tulevaa ammattiani varten minusta tuntuu silti, että opin enemmän itsestäni
ja elämästä koulun ulkopuolelta. Tralee oli pieni kaupunki, joten meidän
vaihtariporukkamme vietti neljä kuukautta todella tiiviisti yhdessä. Vietin
nämä neljä kuukautta vieraassa maassa noin kymmenen eri kansallisuuden
ympäröimänä. Se avasi silmiäni eri kulttuureista ja elämäntavoista. Joka päivä
oppi jotain uutta maailmasta tai itsestäni. Ulkomailla oppii myös arvostamaan elämäänsä ja kaikkia niitä asioita jotka ovat suomessa hyvin.
Sai oppia, että ranskalaiset ja saksalaiset eivät vain
periaatteessa tule toimeen keskenään. Etelä-Eurooppalaisten aikakäsitys ei ole
ihan sitä mihin itse on tottunut. Ei kannata hämmentyä, vaikka ranskalainen
mies tulee pussaamaan sinua molemmille poskille, vaikka olet tavannut hänet
vain kerran. Kannattaa jättää hieman tilaa itsesi ja espanjalaisen väliin,
koska he selittävät asiat suuresti käsillään. Etäisyyden jättäminen ei kyllä aina auta, koska harvalla eurooppalaisella on niin tarkka käsitys ihmisen omasta tilasta kuin meillä suomalaisilla. Saksalaisten kanssa tulee aina
toimeen. Saudi-Arabialaiset matkustavat joka paikkaan omalla taksilla, oli matka
sitten kuinka lyhyt tahansa. Ranskalaiset oikeasti sanovat paljon ”oh! la laa”. Nämä asiat sain oppia kokemuksien kautta.
TRALEE, IRLANTI |
Opin myös valtavasti asioita Irlannista. Kuten, kaikki sosiaalinen
kanssakäyminen Irlannissa käydään pubissa ja siellä on lähes aina joku
esiintyjä. Irlantilainen siideri Bulmers (kulkee euroopassa nimellä Magners) on todella hyvää. Sateenvarjo on täysin hyödytön. Kova tuuli usein rikkoo sateenvarjon
tai heittää vedet joka tauksessa päällesi. Jos haluat säilyä sateella kuivana,
pysy sisällä. Tämäkään ei aina ole niin helppoa, koska kahden kilometrin
koulumatkalle lähtiessäni taivas on aurinkoinen ja sininen. Noin puolessa
välissä yllättää viiden minuutin rankkasade ja koululle päästyäni aurinko
paistaa taas. Sää muuttuu Lounais-Irlannissa ihan silmän räpäyksessä ja sää saattaa joskus riepoitella oikein urakalla. Irlannin
luonto on kaunis ja todella vihreä. Irlannissa olo aikani avasi todella silmäni
luonnonkauneudelle ja Suomeen palattuani katsoin ja ihailin suomen
luonnonkauneutta aivan uudella tavalla. Sanontahan kuuluu, että joskus pitää
mennä kauas nähdäkseen lähelle. Irlantilainen tanssi (mm. rivardance) on
todella upeaa katsottavaa livenä. Sen harjoittamiseen tarvitaan myös aikamoista
kuntoa, kuten sain huomata Irlannin kulttuurin tunnilla, kun harjoittelimme
sitä. Irlantilainen musiikki saa edelleen sydämeni lämpiämään samoin kuin mikä
tahansa elokuva tai televisiosarja, jossa ollaan Irlannin kauniissa maisemissa.
Neljä kuukautta Irlannissa tekivät minuun suuren
vaikutuksen. Tunsin kasvaneeni merkittävästi ja löytäneeni todellisen elämän
ilon uusien kokemusten, elämysten ja ihmisien kautta. Oli outoa palata kotiin
neljän kuukauden jälkeen. Minä olin muuttunut valtavasti, mutta elämä suomessa
oli pysynyt kohtuullisen samana. Palasin kotiin ja elämä palasi arkikuvioihinsa.
Elämä ei kuitenkaan palannut täysin samoille urille. Pian aloin tuntea kaipuuta
tuohon vapauttavaan tunteeseen, joka pääsi Irlannissa valloilleen. Pidempi
reissu, jossa sai todella rentoutua ja nauttia erilaisesta elämästä. Tämä
kaipuu vei minut heti seuraavana vuonna uudestaan vaihtoon. Isoin kynnys oli jo ylitetty ensimmäisen vaihdon yhteydessä, nyt oli aika tuoda kuvioihin lisää haastetta.
Seurauksena suuntasinkin kolmeksi kuukaudeksi Kiinaan, joka opetti minulle lisää maailman menosta ja eri kulttuureista. Siellä sain myös kokea kunnollisen kulttuurishokin ihan arjen peruskuvioidenkin osalta. Ammattikorkeakouluni kautta pystyi lähtemään myös työharjoitteluun ulkomaille ja Kiinasta kotiin päästyäni ehdin olla kotona vain kaksi kuukautta, kun jo suuntasinkin Espanjaan viideksi kuukaudeksi vuonna 2011. Valmistumisen jälkeen epäilin kykyäni matkustaa pitkän kaavan mukaan ilman koulun tarjoamaa tukea ja apua.
Tämä ongelma ei lopulta ollutkaan mikään ongelma. Piti vain päätää reissulle lähtö ja tehdä suunnitelma sen toteuttamiseksi. Sain töitä ja aloin samantien säästää rahaa seuraavaan pitkään reissuun. Vajaa kaksi vuotta myöhemmin otin neljä kuukautta vapaata töistä ja suuntasin Etelä-Koreaan kielikurssille. Tuon matkan aikana aloitin tämän blogin kirjoituksen ja olen siitä erittäin iloinen. Saan näin purkaa innostustani matkoistani ja ehkä inspiroida jonkun muun matkoja. Kirjoitan mielelläni, joten tämä on myös loistava kanava tuon harrastuksen jatkamiselle.
Etelä-Korean matkan jälkeen aloin säästää rahaa Australian Working Holiday reissua varten, joka toteutui jälleen pari vuotta edellisen jälkeen.
Seurauksena suuntasinkin kolmeksi kuukaudeksi Kiinaan, joka opetti minulle lisää maailman menosta ja eri kulttuureista. Siellä sain myös kokea kunnollisen kulttuurishokin ihan arjen peruskuvioidenkin osalta. Ammattikorkeakouluni kautta pystyi lähtemään myös työharjoitteluun ulkomaille ja Kiinasta kotiin päästyäni ehdin olla kotona vain kaksi kuukautta, kun jo suuntasinkin Espanjaan viideksi kuukaudeksi vuonna 2011. Valmistumisen jälkeen epäilin kykyäni matkustaa pitkän kaavan mukaan ilman koulun tarjoamaa tukea ja apua.
Tämä ongelma ei lopulta ollutkaan mikään ongelma. Piti vain päätää reissulle lähtö ja tehdä suunnitelma sen toteuttamiseksi. Sain töitä ja aloin samantien säästää rahaa seuraavaan pitkään reissuun. Vajaa kaksi vuotta myöhemmin otin neljä kuukautta vapaata töistä ja suuntasin Etelä-Koreaan kielikurssille. Tuon matkan aikana aloitin tämän blogin kirjoituksen ja olen siitä erittäin iloinen. Saan näin purkaa innostustani matkoistani ja ehkä inspiroida jonkun muun matkoja. Kirjoitan mielelläni, joten tämä on myös loistava kanava tuon harrastuksen jatkamiselle.
Etelä-Korean matkan jälkeen aloin säästää rahaa Australian Working Holiday reissua varten, joka toteutui jälleen pari vuotta edellisen jälkeen.
Olen viettänyt kaksi ja puoli vuotta ulkomailla viimeisen
kymmenen vuoden aikana. Enkä ikinä usko, että olisin elänyt tällaista elämää,
jos en olisi kymmenen vuotta sitten lähtenyt maailmalle avoimin mielin. Irlannin
reissu muutti elämäni. Olen matkaillessani paras versio itsestäni ja sen vuoksi
olen erittäin onnellinen, että minulla on ollut mahdollisuus kokea kaikki nämä
mahtavat matkailuhetket viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ilman Irlannin
reissua en usko, että olisin se ihminen, joka olen nyt ja en varmasti olisi elänyt
viimeistä kymmentä vuotta tavalla, kun olen sen nyt elänyt.
Haluan siis sanoa, että jos sinulla on unelma, josta olet aina haaveillut, mutta et
vain jostain syystä ole saanut aikaan toteuttaa sitä. Toivon että tämä
kirjoitus antaa sinulle sen tarvittavan tönäisyn lähteä toteuttamaan sitä. Oli
se unelma sitten pieni tai suuri. Se
tuo sinulle varmasti iloa ja parhaassa tapauksessa tuo elämääsi jotain, jota se
on ehkä kaivannut. En malta odottaa mitä seuraavat kymmenen vuotta tuovat
tullessaan. Toivon ainakin, että minulla on seuraavan kymmenen vuoden aikana mahdollisuus
matkustaa mahdollisimman moneen unelmieni kohteeseen ja nauttia jokaisesta
hetkestäni maailmalla.
Not all those who wander are lost- J.R.R Tolkien